Elämä ei ole aina onnellista. Onnellisuuden tai tyytyväisyyden kokeminen ei aina ole helppoa. Tyytyväisyyden tunne voi kuitenkin löytyä yllättävän läheltä – tavallisesta arjesta, hetkistä, jotka helposti jäävät huomaamatta. Kirjoitin tämän tekstin pohtiakseni, miten tyytyväisyys syntyy, milloin se katoaa ja miksi sen äärelle kannattaa pysähtyä. 

Nykyfilosofit, kuten Frank Martela, ovat pohtineet onnellisuuden tavoittamisen haasteita ja ehdottaneet, että sen sijaan kannattaisi tavoitella tyytyväisyyttä. Tyytyväisyys on ehkä arkisempi, mutta monelle saavutettavampi tunnetila kuin onnellisuus. 

Onnellisuus on toki mahdollinen, mutta siihen liittyy usein unelmia ja odotuksia, jotka siintävät aina jossain edempänä, huomisissa. Kun tavoite lopulta saavutetaan, hetki saattaa kadota silmänräpäyksessä. Se voi olla kuin saippuakupla: kaunis ja koskettava, mutta nopeasti haihtuva. Ehkä juuri siksi onnellisuus kiehtoo – se on voimakkaampi tunne kuin tyytyväisyys ja siksi kiehtovampi tavoitella. 

Tyytyväisyys on mahdollisempi saavuttaa, mutta tämänkin tunteen tunnistamiseen tarvitaan oivalluksia elämän luonteesta ja ehkä myös hyväksymistä. 

Tyytyväisyyden kokemus on hyvin yksilöllinen. Siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten kasvuympäristö, elämänkokemukset, ihmissuhteet ja oma tapa kohdata vastoinkäymisiä. 

Esimerkiksi traumaattisia kokemuksia kokenut ihminen, saattaa oppia arvostamaan pieniäkin asioita syvemmin kuin henkilö, jonka elämä on ollut ulkoisesti helpompaa ja toisaalta myös päinvastoin. Köyhyydessä elänyt voi tuntea suurta tyytyväisyyttä pienistäkin arjen asioista, kun taas yltäkylläisyydessä kasvanut ei välttämättä huomaa niitä lainkaan – tai kokee ne itsestäänselvyyksinä. 

Jokaisen mieli toimii hieman eri tavoin: toisen ajatus kiinnittyy helpommin katkeruuteen, mikä voi estää huomaamasta asioita, joista voisi olla kiitollinen. Tyytyväisyyttä voi kokea, vaikka elämä ei ole täydellistä. 

Jos mieli on jatkuvasti kiinni täydellisyyden tavoittelussa, tyytyväisyyttä voi olla vaikea kokea. Aina löytyy jotain, joka kaipaa korjaamista. Tällöin nykyhetken hyvyys voi jäädä huomaamatta. 

Se, millainen suhde sinulla on menneisyyteesi, vaikuttaa siihen, kuinka kykenevä olet kokemaan tyytyväisyyttä. Jos kiinnityt liikaa menneeseen – olipa se hyvä tai vaikea – nykyhetki voi lipua ohitsesi. Elät muistoissa ja ajatuksissasi, jotka kumpuavat jo eletyistä kokemuksista. 

Samoin, jos elät tätä päivää vain huomisia varten, mielesi voi olla liiaksi tulevassa. Ehkä haaveilet tulevista saavutuksista tai ponnistelet jaksamisen äärirajoilla, saavuttaaksesi sen, mitä tavoittelet – tai sen, mitä uskot sinulta odotettavan. 

Tällöin arki täyttyy suorittamisista ja velvollisuuksista. Väsyneenä rimpuilet eteenpäin, kykenemättä pysähtymään. Juuri tämä pysähtymisen puute voi estää sinua näkemästä, että tyytyväisyyden aiheet ovat usein tässä – eivät menneessä eivätkä tulevassa.

Hyvä suhde omaan menneeseen luo tyytyväisyyttä. Kun tiedät, mistä olet tullut, ja hyväksyt se, voit rakentaa eheämpää nykyhetkeä. Otat opiksesi, jos jokin meni pieleen, ja pyrit olemaan toistamatta samoja virheitä liian monta kertaa. Katsot menneisyyttäsi ja aiempaa itseäsi hymyillen ja ymmärtäen. 

Saatat antaa anteeksi sinua loukanneille. Tai jos et voi, annat heidän haihtua menneiden ukkosmyrskyjen pyörteisiin. Kohtaat traumasi terapiassa. Huuhdot ikävät muistot sisäisen lapsesi päältä ja annat hänen vapautua leikkimään ja nauramaan.

Samalla nykyhetkessä rakentuu myös tulevaisuutesi. Elämän varrella mieliimme on tarttunut paljon uskomuksia siitä, miten pitäisi elää ja mitä meiltä odotetaan – yhteiskunnan, vanhempien, muiden ihmisten jonkin kuvitellun tahon kautta. Kun pysähdyt kysymään itseltäsi, mitä itse haluat, ei vastaus välttämättä ole selvä. Kuulen usein ihmisten sanovan: “En minä tiedä, mitä minä haluan.” Ehkä haluaisin vain elää riittävän tyytyväistä elämää, mutta en ole ehtinyt pysähtyä miettimään, mitä se minulle tarkoittaa.

Tyytyväisyys on vaikea aihe. Syntyykö tyytyväisyys siitä, että saat sen mitä haluat, jos vain tiedät mitä haluat? Vai siitä, että oppii haluamaan sitä, mitä jo on?

Väitteeni on, että tyytyväisyys syntyy tavallisessa arjessa. Se, millaisella tavalla saat annettua itsellesi tilaisuuden huomata hetket, vaikuttaa siihen kertyykö tyytyväisyyttä vai tyytymättömyyttä.

Elämä koettelee usein. Juuri siksi on tärkeää saada voimaa arjen hyvistä asioista – ymmärtää, että juuri ne auttavat vaikeissa hetkissä. 

Tyytyväisyyden ei tarvitse olla jatkuvasti läsnä. Ihmiselle on luontaista tuntea monenlaisia tunteita, ja ne voivat parhaimmillaan rikastuttaa elämänkokemusta.

Mistä tiedät, että olet tyytymätön? Miksi on välillä tärkeää kokea tyytymättömyyttä? Vaikeina hetkinä, voi olla vaikea toimia, mutta kun alat tuntea oman mielesi reaktiot, voit oppia toimimaan viisaammin. Voit paremmin tunnistaa, mikä on aiemmin saanut sinut nousemaan alhosta. Tässä piilee mahdollisuus oppia menneestä, ja olla joskus jopa tyytyväinen siihen, että olet saanut kokea ja selvitä. 

Väitän myös, että tyytyväisyyteen ei tarvitse erityisesti pyrkiä. Se tapahtuu, kun asennoidut itseesi, elämääsi ja arkeesi rennommin. Irrota otteesi huonosta ja ota kiinni paremmasta. 

Mutta tässä piilee paradoksi. Tyytyväisyys voi syntyä myös sinnittelystä: liikkumisesta, hikoilusta, ponnistelusta, tekemisestä. Kun sydän pumppaa ja aivot kirkastuvat, syntyy elämisen tunne. Rutiinien rikkominen sopivasti, palautuminen työn ja tekemisen keskellä – kaikki tämä voi synnyttää tyytyväisyyttä.  

Tyytyväisyys ei ole pysähtymistä eikä tyytymistä. Pysähtyminen on toisinaan tarpeen, mutta jos se jatkuu liian pitkään, se voi muuttua paikoilleen jämähtämiseksi. Silloin keho painuu kasaan, mieli hidastuu ja alkaa tuottaa negatiivisia ajatuksia. Vähitellen, ehkä huomaamatta alat haluta pelkkää mielihyvää, mielesi ja kehosi laiskistuu ja elämä alkaa tuntua raskaalta. 

Omanlainen arki, joka on itselle sopivassa liikkeessä tuottaa tyytyväisyyttä. Jotkut tarvitsevat enemmän toimintaa, toiset vähemmän -tärkeintä on tunnistaa oma rytminsä.  

Onko tilanteita, joissa tyytyväisyyttä ei ole mahdollista kokea? Uskon, että vakavat sairaudet, väkivalta, läheisen kuolema tai suuri menetys voivat hetkellisesti viedä kyvyn kokea tyytyväisyyttä.  Akuutissa kriisissä tärkeintä on pysyä pinnalla ja jatkaa hengittämistä. 

Miksi tyytyväisyys on tärkeää?

Lyhyesti: Koska hyvien hetkien, tilanteiden, asioiden huomaaminen ylläpitää toiveikkuutta.